Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 3, 2019 11:49:56 GMT
Spiky White
Appaloosa tamma
om. Miska Rätiö
Helppo B // 60cm // 50cm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 5, 2019 18:28:43 GMT
1. Haetaan tyttö kotiin
Herätessäni aamu seitsemältä täytyi juoda oikein kahdet kahvit jännitykseen ja lopulta, kun pääsin autolla liikenteeseen täytyi pysähtyä lähimmälle huoltsikalle vessatauolle. Tämän päivän ohjelmistoon kuului trailerin haku Team Makkosen tallilta, ensimmäisen hevoseni nouto sen parin yön sijaistallista sekä sen ja trailerin toimittaminen turvallisesti takaisin Team Makkoseen. Ei pitkä lista, mutta silti ohjelmaa riitti kyllä koko päiväksi.
Ensimmäisenä tosiaan kaarsin autoni Team Makkosen pihaan. En ollut tallilla vielä ehtinyt käydä, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin, vaikken vielä ehtinyt jäädä tiluksia sen enempää ihastelemaan. Pihalla odotti jo minua 4 vuotta nuorempi tilan omistaja Peetu lainatraileriin nojaillen. "Huomenta!" Totesin miehelle astuessani ulos autosta ja kävellessäni miestä kättelemään. "Miska Rätiö", esittäydyin kohteliaasti ja vaihdoimme napakat käden puristukset. "Peetu Makkonen. Tulit hakemaan tätä?" Peetu totesi hymyillen ja kopauttaen trailerin kylkeä pari kertaa. "Joo, just tätä", tokaisin hieman jännittyneenä tulevasta ja keinauttaen päätäni kevysti traileria kohti. "Noniin, no eiköhän hoideta se auton perään ja oot vapaa lähtemään", Peetu totesi ja valmisteli trailerin kiinnityskuntoon peruuttaessani mustan Opelini trailerin eteen.
Seuraava pysäkki: Piikkiksen sijaistalli. Takapuoleni ehti jo puutua istumisesta useampaan otteeseen monen tunnin ajomatkan aikana. Lopulta saavuin jättimäisen suurtallin pihapiiriin Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyyteen, nappasin autosta mukaani jonkun vanhempieni ikivanhan riimun naruineen ja etsin oikean tallirakennuksen käsiini henkilökunnan avustuksella. Oikeaa karsinaa ei ollutkaan vaikea löytää, sillä käytävällä haahuillessani kuin eksynyt karhunpentu ilmeisesti tilan omistaja viittilöi minut luokseen erään karsinan eteen. Tilan omistaja oli ehkä noin 40-50 vuotta vanha mies, jonka kanssa hetken keskusteltuamme tämä esitteli minulle tuoreen ostokseni. Aralta vaikuttava kauniin kirjava appaloosatamma tarkkaili meitä peräseinän tuntumasta ja sen korvat pyörivät sen päässä kuin hyrrät sen yrittäessä pysyä epätoivoisesti kartalla kaikista tallin touhuista. Hevonen ei selvästikkään viihtynyt ison tallin hälinässä, joten luojan kiitos sen ei tarvinnut viettää täällä kahta yötä pidempää aikaa. Saatuamme kaikki paperihommat kuntoon miehen kanssa pyydystin Piikkiksen sen karsinasta ja talutin sen hiljalleen trailerille. Tamma asteli sisään muitta mutkitta ja tuntui hieman helpottuvan päästessään pois hälinästä, vaikkakin tarkkaili minua yhä silmäkovana. Hyvästelin tilan omistajan ja lähdin ajamaan takaisin kohti Konnevettä.
Noin puolessavälissä matkaa pysähdyin ABC:lle ja otin Piikkiksen ulos autosta jaloittelemaan. Lähdin taluttamaan tammaa parkkipaikan reunaa pitkin puhellen samalla sille hiljaiseen ääneen: "Heippa tyttö. Oot sinä kyllä sulone. Ja kauhean kiltin olone. Kukakohan sut on Piikkikseksi ristinyt? Mennyt nimi vähän huti." Katselin tammaa kävellessäni rauhalliseen tahtiin sen vierellä. Se tuntui varovan jokaista askeltaan ja pienintäkään elettään. "Sun uutena omistajana otan kyllä vallan ristiä sut uudelleen, tällä kertaa Viiviksi", puhelinn tammalle, joka kuunteli puhettani tarkkaan kuin etsien jotain. Jaloiteltuamme tovin ja haettuani itselleni hieman evästä, matka jatkui yhä kohti pohjoista.
Seuraavan kerran pysähdyimme vasta Team Makkosen pihassa. Olin juuri hetki sitten soittanut Peetulle, että saapuisimme pian, johon mies oli vastannut olevansa muualla, mutta lähetti siskonsa Siru Makkosen meitä vastaan. Käkkärätukkaiseksi kuvailtua naista ei ollut vaikea löytää parkkialueen lähistöltä norkoilemasta. Saatuani Viivin ulos kopista nainen käveli luoksemme, hymyili leveästi ja tervehdittyämme lähti opastamaan minua oikeaan osoitteeseen. Avara 6 hevosen asuttava hirsitalli vaikutti todella hyvältä kodilta kirjavalle ystävälleni ja päästettyäni se vapaaksi karsinaansa minulla oli todella luottavainen fiilis. Jätin jo parhaat päivänsä nähneen riimun tamman oveen roikkumaan ja käännyin Sirun puoleen, joka kysyi minulta kohteliaasti pitäen katseensa naulittuna appaloosaan: "Esittelenkö tilukset sinulle? Jos sinulla on kiire, voin tehdä sen myöhemminkin." Katsahdin Viiviin, jonka jälkeen katseeni palasi takaisin punatukkaiseen naiseen. "Minun täytyisi oikeastaan päästä piakkoin kotiin nukkumaan, kun aamulla täytyy mennä aikaisin töihin, mutta jos se siis vain käy, niin voisin katsella tilukset läpi esimerkiksi huomenna", selitin ja nainen nyökkäsi ystävällisesti. Siru ohjeisti minulle vielä mihin voisin jättää kaikki varusteet - joita Viivillä ei tosin ollut ja omani olivat kotonani - ja mitä tekisin trailerille. Hyvästelin naisen, joka kiiruhti jonnekkin höpöttäen jotain Spokin liikutuksesta ja kiireestä. Jätin trailerin naisen ohjeiden mukaan siististi parkkipaikan reunimmaiseen ruutuun ja aloitin kotimatkan Konneveden keskustaan.
Ihan mahtavaa että tamman reissu kulki hyvin. Me seurailtiin sitä illan mittaan ja se tuntui kotiutuvan oikein hyvin. Syö hyvin eikä pahemmin välittänyt Eetusta, jokanka toin seuraksi viereiseen karsinaan. Viivi näytti niin pieneltä isossa karsinassa. Iltaruokinnan yhteydessä tamma oli jo käynnyt nukkumaan ja kuorsaus kuului tallin ovelle asti Eetun vartioidessa. Luonnollisesti tamma ponkaisi melko vauhdikkaasti ylös, mutta Siru rauhoitteli sitä ja tarjosi porkkaan ennen ilta palaa. Eli kaikki on hyvin. ~ Peetu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 14, 2019 12:40:48 GMT
2. Innokas pikkupoika
Olin toissapäivänä laittanut Groomin hakemusta kesken työpäivän menemään Team Makkoseen. Kahvin voimilla rustailtu hakemus meni ihme kyllä läpi ja tänään pääsisin keskustelemaan asiasta tarkemmin tilan omistajan Peetun kanssa. Löysinkin miehen pihakentältä rautiaan tamman selästä. "Huomenta!" Huikkasin miehelle, joka työskenteli keskittyneesti hevosen selässä. Peetu käänsi yllättyneen katseensa minuun ja yllättyneisyys miehen katseessa sammui. "Huomenta Miska! Odotas mä tuun kohta", mies huikkasi takaisin ja jatkoi vielä hetken. Nojasin kentän aitaan ja katsoin kuinka mies hevosineen teki loppuverryttelyä. Rautias tamma pärskähteli tyytyväisenä Peetun taluttaessa sen ulos kentältä ja kävelin tämän luo hymyillen. "Siitä Groomin hommasta voidaan keskustella vaikka tätä purkaessa jos käy?" Peetu ehdotti ja vinkkasi korkeaan rautiaaseen. "Joo toki", vastasin empimättä ja aloimme käymään asioita läpi. Jossain vaiheessa keskustelua esille tuli myös työntekijöille tarjottavat tilusten asunnot. Peetun selittäessä asunnoista olin pelkkänä korvana ja pistin mieleeni jokaisen yksityiskohdan. "Tuo asunto kuulostaa aika hyvältä. Mietin vielä asiaa yön yli", ilmoitin tilan omistajalle, vaikka homma oli itselleni jo selvä. Muuttaisin Team Makkoseen niin pian kuin kykenisin, mutta vakuuttelin miehelle miettiväni yön yli, jotten olisi vaikuttanut aivan yli-innokkaalta 5-vuotiaalta, joka sai uuden leluauton. Kaikki hommat saatiin nopeasti sovittua ja kävimme vielä päätalolla kirjoittamassa muutamat paperit, jonka jälkeen olin virallisesti Team Makkosen yksi työntekijöistä.
Kaiken tuon keskustelu- ja paperirumban jälkeen siirryin hakemaan Viiviä sisälle. Otin matkaani uuden hankkimani violetin riimun, joka passasi arastelevan tamman päähän kuin nakutettu. Eläinlääkäri oli pistänyt ostotarkastuksessa merkille Viivin herkän ihon, jonka takia olin pehmustanut riimun huolellisesti tammalle sopivaksi. Uusi riimunnaru oli riimun tavoin Equestrian PRO:sta hankittu violetti-musta narunpätkä.
Koska minulla ei vielä tähän hätään ollut tammalle suitsia tyydyin riimuun ja riimunnaruun viedessäni kirjavan pihakentälle. Talutin Viiviä rauhallisesti ympäri tyhjää kenttää auringon vilkuillessa ajoittain pilven reunan takaa. Tamma selvästi nautti auringon lämmöstä ja kuuliaisesti, tapansa mukaan varoen asteli vierelläni. Taputin rennosti tammaa kaulalle ja noin puolisen tuntia kentällä haahuiltuamme päätin lopettaa. Loppuajasta appaloosa ehti jo hieman saada rentoutta talutustilanteeseen, josta olin erittäin ylpeä. Talutin tamman karsinaansa ja sidoin molemmin puolin kiinni, jonka jälkeen harjasin tamman sille vastaostamallani harjasetillä. Viivi kyttäsi koko ajan jokaista liikettäni, eikä edes hievahtanut koko hoitotoimenpiteen aikana, mutta tämä nyt ei yllättänyt ketään. Siistittyäni Viivin talutin sen takaisin tarhaan Eetun seuraksi. Eetu oli komea hollanninpuoliveriruuna, joka tuli huippuhyvin toimeen Viivin kanssa. Alkuun olin jännittänyt, että Viivi pelkäisi tarhakaveriaan, eikä näin ollen pystyisi olemaan rauhassa edes omassa tarhassaan, mutta Eetu otti upeasti Viivin vastaan ja nappasi itselleen siinä sivussa ikäänkuin isoveljen roolin. Vaikka kuntoutuva ruuna olikin isokokoinen, ei Viivi tätä tuntunut arastavan kuten muita hevosia.
Auttelin hieman vielä tallilla ennen kotiinlähtöäni. Näin uutena tulokkaana olin koko ajan kaikkea kyselemässä, joka vaivaannutti itseäni hieman, mutta ystävällinen henkilökunta ei tuntunut olevan moksiskaan, huvittunutta sakkia vain. Lopulta hymy vääntäytyi omillekkin huulilleni pohtiessani touhujani ja kävellessäni takaisin autolleni.
|
|