Erilainen aloitus päivälle
Tänään on oikeastaan melko outo päivä. Liikutettavia hevosia aamulla jaettaessa todettiin että meillä on hoitaja vajaus varmaan ensimmäistä kertaa. Hoidin aamuruokinnat, sillä Mandi laittoi viestin oksentaneensa koko yön, joten kävin passittamassa hänet kotiin. Siru eikä äiti vielä vastanneet puhelimeen, joten hoidin aamun kokonaan itse. Myös samassa kämpässä Mandin kanssa asustavista harjoittelijoista kaksi oli oksennelleet ja yksi raahautui tallille. Aamupalaverissa kävimme läpi kuinka selviämme ja tänään kun olisi ollut vielä tuntareiden liikutusta, niin siitä päätettiin luopua ja ratsuttajat laittaa itse hevosia kuntoon. Siru ja Severi ottaa vastuun tallista ja Enni ainoana harjottelijana yrittää autella parhaan mukaan hevosten jälkihoidoissa ja kävelytyskoneeseen vienneissä.
Laittaessani Topsua kuntoon 7.30 oritallin hoitopaikalla kuului tammatalli käytävältä Severin koppava ääni. "Mitäs pirua te täällä tähän aikaan teette. Koulussahan tuon ikäisten kuuluu olla", mies murahti ja hurautti avantin käyntiin.
"Peetu täällä on pari meidän oppilasta jotka sanovat että äiti on ottanut heidät tettiin eli työelämään tutustumiseen", Siru huikkasi ovelta.
"Viitsisitkö katsoa vähän Topsun perään tai hei pyydä ne tänne niin nähdään ketä ovat ja kuinka pärjäävät", tokaisin päästäen ensi kertaa alaikäisiä / oppilaita kaikkein pyhimpään eli oritalliin. Vaaleahiuksinen noin 150cm Elliksi esittäytynyt tyttö tervehti myös Topsua eikä hämmentynyt vaikka ori hieman pyöräytteli silmään. Punahiuksinen väljään villaneuleeseen pukeutunut ja huolittelemattoman oloinen pisamakasvoinen poika esittäytyi Akuksi ja kertoi että he olivat sopineet kahden viikon harjoittelusta Helenin kanssa.
"No nyt on käynyt niin että äitini on tämän unohtanut ihan tosissaan, mutta kävi täydellinen tuuri nimittäin Ennillä olisi ollut mahdoton tehtävä. Ensinnäkin olen Peetu ja omistan tämän tallin sekä osan hevosista. Olen ehkä molemmat joskus tallilla nähnyt, mutta en ole varma. Oletan että tämä on teille tuttu talli ja tiedätte hevosista edes jotain. Enni on teidän esimies nyt ainankin aamun siihen asti että Siru saa tallityöt valmiiksi. Ja Severi joka teille ärähti ei oikeasti ole paha ihminen eikä sitä tarvi pelätä. Hän on tallimestarimme ja siis vastaa kaikesta täällä", pidin esitelmää.
"Minä en ole käynyt teillä kuin yksissä harjoituskisoissa ponini kanssa, mutta olen ollut 10 vuotta hevosten kanssa ja oma poni siitä ajasta ollut 7 vuotta. Joten uskon kyllä pärjääväni", Elli totesi ja kertoi että Aku oli houkutellut tulemaan meille.
Elli osoittautui erittäin näppäräksi pintelöijäksi ja Akukin otti hienosti osaa Petran apuna. Enni ehti viedä pari hevosta käväriin ja me ratsuttajat päästään keskittymään oleelliseen eli hevosten liikutukseen. Talutin Topsun harjoitus mielessäkin tammatallin läpi ulos mennessäni ja kerroin Severille että nuo kaksi ovat ihan oikealla asialla ja että tämä saa luvan ruokkiksella selittää käyttäytymisensä. Mies oli jo tietoinen ja hieman häpeissään käytöksestään. Mutta silti erittäin innostunut nuorista harjoittelijoista. Aku odotti maneesin ovella, kuten sovimme, jotta voimme hieman harjoitella Topsun kanssa ovi käyttäytymistä. Ori on hieman reagtiivinen, joten en tiedä kuinka se reagoi nosto-oviin. Seisoskelimme alkuun kauempana kun Aku nosti ja laski ovea. Ori oli melko rento ja asteli rohkasti lähemmäs. Opetimme sitä vihellykseen ja oven koputukseen ennen avausta ja pääsimme monta kertaa sisään ulos. Myös alku ravien aikana Aku availi ovea kun olimme eripuolella maneesia ja myös ihan oven kohdalla. Kehuin oria sillä en olisi uskonut sen olevan näin rento. Vapautin Akun kun aloin tekemään perustyöskentelyä.
Topsu on reipastunut hirmuisesti ja kulkee jo kivasti omilla jaloillaan sekä ryhdissä. Ori on kyllä erittäin ryhdikäs jo rakenteensa puolesta, mutta nyt askeleetkin ovat ryhdikkäitä ja täsmällisiä. Tein hieman perustaivutuksia ja muutamia jumppapuomeja. Topsu on tarkka jaloistaan ja kykenee jo erittäin hyvin säätelemään askeleensa ravissa sopiviksi. Laukatessa on vielä paketti hieman levällään, mutta se on tuon ikäiselle vielä normaalia. Kuitenkin Topsun kanssa on mukava työskennellä, kun se ei säädä muuta ja keskittyy aina omaan ratsastajaan väintään 90% tarkkuudella. Tällä kertaa pidin perustyöskentelyn tiiviinä noin puolen tunnin mittaisena. Loppukäynneissä harjoittelimme hieman maastakäsin työskentelyä ja jakkaran vieressä seisomista. Normaalisti nousen hyvin vauhdikkaasti orin kyytiin, kun se ei jaksa seistä ennen treeniä, mutta pienillä askeleilla kohti parempaa onnistumista. Enni ja Elli toivat jos seuraavaa kun olin jakkaralla paino osittain jalustimella. Heilautin itseni ripeästi satulaan ja olin varautunut liikkeelle lähtöön, mutta Topsu vain käänsi päätään ovelle päin ja hirnahti hiljaa. Pyysin vielä käyntiin ja tein voltin, jonka jälkeen pysäytin ja luovutin orin Ennille.
Tytöt talutti oreja sen aikaa kun minä hörppäsin smoothien ja vettä pikku tankkaukseksi. Otin Iiron ja Elli piti sen aikaa kiinni kun heilautin itseni satulaan. Teimme molempien orien kanssa vielä pari kertaa oviharjoituksia ja molemmat olivat yllättävän fiksusti. Tytöt lähti vielään Topsua tallille ja minä aloittelin Iiron kanssa. Ori on osoittautunut jo erittäin kyvykkääksi ja etenkin äitini lellikiksi kouluradoille. Ensi kaudella olisi tarkoitus panostaa jo kenttäradoille, kun nyt talvi kisataan esteillä, mikäli kaikkien terveys sen kestää. Alkuverryttelyssä orilla oli hieman vaikeuksia tasapainon kanssa ja tukeutui hirmuisesti sisäohjaan. Jouduin hieman tekemään töitä saadakseni orin ryhtiin ja ulko-ohjan tuelle. Laukassa työskentelin enimmäkseen kevyessä istunnassa, koska orilla on erittäin kova halu painaa ohjalle laukassa ja nyt en anna sille mahdollisuutta enkä tukea istunnalla. Nostin aina välillä ohjalla orin päätä ylös ja ratsastin pohkeella eteen samalla. Laukka oli melko vauhdikasta ajoittain, mutta tämä on paras keino opettaa oria tulemaan toimeen myös itsenäisesti. Suunnan muutoksen ja hetken laukkaamisen jälkeen aloin tehdä laukanvaihtoja. Yksittäisiä vaihtoa rennosti ja ilman mitään varsinaista kaavaa. Suunnittelin uuden vaihdon paikan ja mahdollisimman pienillä avuilla keräämättä turhaa viritystä orille tein vaihdon. Iiro oli melko hyvä, joten ajattelin sen ansainneen pienen huilitauon.
Pitkin ohjin kävellessä Petra tuli maneesiin Donin kanssa.
"Siru käski ottaa Donin kun nyt ehditään varmaan kaikki liikuttaa. Se menee iltapäivällä parille tunnille vielä mutta on kuulemma ollut hieman tuhma, joten menen sen nyt läpi. Haittaako jos tulalan tänne teidän kanssa. Se on yksin kuitenkin niin rauhaton", Petra tokaisi. Tietenkin saivat tulla samaan maneesiin tekee muutenkin hyvää että Iirollakin on seuraa tottuu siihen ettei aina saa olla yksin.
"Muuten mulla on seuraavaksi Taavi vuorossa, niin jos voitaisiin käydä vähän maastossa yhdessä. Ehdit käydä sen läpi nyt täällä ja sitten testata onko se tuhma pellolla. Äiti puhui että viikonloppuna olisi kiva viedä oppilaita pellolle", vastasin Petralle hymyille. Petra on uusimpia työntekijöitämme hän on kouluratsastaja ja ammattiratsuttaja, joka on oikeastaan melkoinen löytö tallille. Hänellä ei ole mitään rajoitteita ja on erittäin osaava nuorien hevosten kanssa. Petra on kuin vahingossa meille tullut ex sairaanhoitaja, joka pääsi toteuttamaan toista ammattiaan kotiseudullaan, kun aloitimme talliyrityksen pyörittämisen ja nyt pystyy elättämään itsensä ja lapsensa ratsuttajan ja valmentajan työllä.
Tein Iiron kanssa vielä ravissa väistöjä ja pätkiä kokoamisia, mutta sen enempää en tehnyt orin kanssa kouluvääntöä, kun Elli toi jo Taavia maneesiin. Pyysin Elliä nousemaan hetkeksi Taaviin kyytiin ja taivutella sitä käynnissä. Tytöllä kun oli kypärä ja sopivat kengät jo päällä.
"Ai, Enni käski laittaa kypärän kun tuon tämän kuulemma joskus rasittavan ärsyttävän ääliön ja huom ne olivat Ennin sanat eivät minun. Mielestäni tämähän on ihan hauska heppanen", Elli sanoi ja taputti korvat hörössä nillittävää Taavia kaulalle.
"Se osaa joskus yllättää niin positiivisesti kuin negatiivisesti ja viimeksi eilen se karkasi harkkareilta kiiveten kävelytyskoneen aidan yli. Siltä voi odottaa ihan mitä vain. Sen vuoksi Severi virittää sinne tänään sähkölankaa aidan ja katon väliin", Petra totesi virnuillen vinosti. Kaikki olemme saaneet maistaa ruunan oikkuja, mutta silti uskon sen olevan vielä jokupäivä järkevä ja hyödyllinen kilpahevonen.
Elli ratsasti ihan siististi ja jopa niin siististi että vaihdoimme hevosia ja hän otti Donin maastoon, minä Taavin ja Petra Iiron. Kävimme pellolla revittelemässä ja oikein kiusaamalla kiusasimme Donia, jotta se voisi kokeilla rajojaan. Ainut mitä kiusaamisellamme saimme aikaan oli Iiron yllättävä syöksyminen metsään asti ja Taavin rimukas etu oikealle poistuminen pukitellen ja loikkien. Kaikki pysyi kyydissä ja Doni kuulemma kokoajan kevyellä ohjastuntumalla. Jopa kotimatkalla Doni oli rauhallisin ja rennoin, vaikka Taavi osoitti taas viisauttaan keulimalla maneesin kulmalla kun siellä on kaapelikeloista rakenneltuja "valepaaleja", joita käytetään kenttä- ja valjakkokisoissa. Eli ihan niitä samoja mitä ruuna on ennenkin nähnyt, mutta piti järjestää pieni keulimis show.
"No osaahan se näköjään olla kujeileva", Elli sanoi hymyille.
"Totta vie osaa olla. Hei kun saatte hommat kuntoon niin tuletteko nostamaan puomeja ennen ruokkista. Petra ottaa vissiin vielä yhden hevosen", vastasin Ellille. Petra oli viksuna kieränyt kahluu joen kautta ja poistunut sitä kautta tallille.
Menin kisamaneesiin, jossa on aina jotain esteitä ja nytkin siellä on vielä esteet. Tänään iltapäivästä ne puretaan ja pohja huolletaan, ennen kuin hyppäreiden oppilaat tulee rakentamaan uutta rataa. Työskentelin hetken ravissa käyttäen yksittäiisä puomeja ja ravikavaletteja jumppasarjasta. En olisi taas uskonut kuinka hauskaa Taavin mielestä on hyppääminen ja kaikki siihen liittyvä, mutta ruuna tarpoi puomien yli valtavilla askeleilla. Laukassa yksittäinen kavaletti oli alkuun riittävän haastava, sillä jouduin tekemään toistoja ja suunnitelman muutoksia jotta sain ruunan pysymään edes jotenkin hallinnassa ja kuulolla.
Aku ja Elli tulivat molemmat nostamaan esteitä ja ihan hyvä nimittäin saimme vaihdettua hieman jumppasarjaa erilaisiksi ja sitä kautta myös Taavin aivot paremmin kuulolle. Äärettömän tehokkaan ja yllättävän onnistuneiden jumppailuhyppyjen jälkeen annoin Taavin hieman kävellä, jonka jälkeen otin muutaman radan pätkän. Radoilla harjoitimme ihan vain yhteisymmärrystä ja minun omaa silmääni. Viemme treenin jälkeen Taavin kävelytyskoneeseen kylmäsuojat jalassa ja magneettiloimi päällä, jonka päälle heitettiin vielä tallitoppa, koska ulkona on vain 5 astetta ja ruuna on melko lyhyessä karvassa.
Ruuan jälkeen Siru, Petra, Severi ja Enni ottivat hevosia liikutukseen. Minä lähdin harjoittelijoiden, jotka olivat selvinneet jo aamutokkurastaan. Myös Mandi oli hakeutunut tallille ja totesi että se taisi olla se eilinen rapusalaatti, jota Enni ei ollut syönnyt kun on allerginen äyriäisille. Eli nyt meitä on paljon tosi paljon tekemässä töitä. Taavin esteriuhtominen oli saannut minun hartian hieman kipeytymään, joten päätin että lähdetään kynnelle kykenevien kanssa maastoon. Maneesin kunnostuksen jälkeen lähdimme tallille katsomaan mikä on liikutustilanne. Mandi haki Taavin talliin jälkihoitoon, jonka jälkeen ruuna pääsi tarhailemaan villapinteleissä hiekkatarhaan loppupäiväksi.
Maastoon lähtee:
Eetu - Siru
Spok - Elli
Likka - Mandi
Nora - Peetu
Nuttura - Aku
Huuma - Enni
Liatoimme hevosia kuntoon, myös Huuma ja Eetu laitettiin Enniä ja Sirua varten lähtökuntoon. Itse menin heti kun sain Noran kuntoon jo kentälle, jotta hieman saan verryteltyä ja työskenneltyä tamman kanssa. Sitä mukaan kun hevosia oli saatu valmiiksi niden ratsastajat saapuivat kentälle. Viimeisenä tuli Mandi ja Siru, joilla oli ollut vaikeuksia Likan suitsimisen kanssa. Se on jostain syystä ollut super arka ja varovainen päänsä kanssa, jonka vuoksi se on suitsittava super rauhallisesti. Järjestäydyimme jonoon ja otimme alkuun Noran kanssa vetopaikan, vaikkei se tasisin vetohevonen ole, mutta jonossa se yleensä hermostuu. Meidän perään asettautui Nuttura, joka on erittäin näppärä auttamaan jos joku arkailee. Nutturan perään Likka ja siihen Eetu, joka toimii myös tarvittaessa tukihevosena. Huuma ja Spok pitävät perää rauhalisempina ratsuina.
Kävimme rauhallisemman kiipeilyreissun alkuvettyttelyksi ja ravasimme metsäpolkuja pitkin. Metsänreunalta aukeaa isoin sänkipeltomme, joten valmistauduimme laukkaamaan. Jokainen laukkasi alkuun omia kuvioitaa, kunnes otimme parivetoja loivaan ylämäkeen ja parit olivat nyt hieman eri alkuun Nora ja Likka olivat parina, koska ovat molemmat nopeita hevosia. Suokit Nuttura ja Huuma olivat parina sekä kaikkein hämmentävin pariskunta Eetu ja Spok viimeisenä parina. Muutaman vedon jälkeen alkoi olla melko hyvä fiilis ja vireystila kaikilla hevosilla. Taisi olal Siru joka ehdotti kisaa ja järjestäydyimme kilpailua varten. Kaikkille yllättävin yhteislähdön voittaja oli Spok. Pieni ja sitkeä poni pinkoi minkä jaloista pääsi ja voitti isot kilpahevoset. Okei se sai pienen etumatkan niinkuin myös suomenhevoset saivat heiman tasoitusta. Pellon toisessa päässä järjestys oli seuraava:
Spok - Elli
Eetu - Siru
Nora - Peetu
Nuttura - Aku
Likka - Mandi
Huuma - Enni
Elii ja Spok saivat päättää paluureitin kierretäänkö vesiesteen vai järven kautta. Päädyimme menemään vesiesteelle ja ottamaan helppoja hyppyhjä sen mukaan mitä kukin ratsastaja halusi. Elli hyppäsi Spokilla vaikeimmankin esteen siltä lammikolta eli hypyn alas veteen ja kepean tukin yli "saarekkeella". Yllätyimme kaikki kuinka poni suoriutui Noraltakin voimaa vaativasta tehtävästä. Tallilla hoidimme hevoset jonka jälkeen Severi otti ohjat käsiin ja aloitti tehtävien jaon. Minulle jäi tehtäväksi lanata kentät ja ajaa uutta hiekkaa tarhoihin, kun muut saavat ne ensin siivottua.