21.01.2019 Arilla menee hermot
"Ei tuota ruunas riehumista kestä enään kukaan", oli Arin ensimmäiset sanat vastattuani pirisevään puhelimeeni. Mies selitti että ruunan taluttaminen oli ollut täysityö ja nyt henkilökunta on irtojuoksuttanut sitä klinikan maneesissa. Eläinlääkäri totesi että se liikkuu puhtaasti, mutta se on saatava kunnon kenkään jotta se kestää varmasti pystyssä eikä liukastele. Mies totesi että olivat vaihtaneet sille hokit vaikkakin siinäkin oli mennyt aikaa.
"Mitäs sanot jos opetan sen ajolle, siinä se saisi purkaa energiaa ilman että kuitenkaan pääsee rikkomaan itseään ja myös se selkä siitä vetreytyisi ja vahvistuisi, ilman että selässä on varsinaisesti painoa", valmentaja esitti oman ehdotuksensa.
"Oletko varma että uskkallat sen kärryille", tokaisin hieman mietteliäänä.
"On niitä vikuria varsoja ennenkin taltutettu, mutta jos itse ehtisit paikalle, niin olisi Taaville ainankin tuttu ihminen tukena", mies vastasi. Sovimme että tapaamme tunnin kuluttua, kun varsat on ensin saatu ajettua.
Taavi seisoi jo valjaat päällä tallin leveällä käytävällä. Vedin kypärän päähän ja moikkasin ruunaa samalla kun napsautin liinan riimuun paikoilleen. Ari totesi että oli varuiksi laittanut hieman kovemman kuolaimen suuhun ja sitotunut kielen kiinni. Kaikkien yllätykseksi ohjasajo ei tuottanut ongelmia, eikä ruuna edes ihmetellyt silmälappuja. Se oikeastaan kuunteli aivan älyttömän hyvin Arin ääniapuja ja me taluttajat vain seurasimme hiljaa mukana.
"Et ihan turhaan ole ohjasajanut Ruotsin puolella. Tämähän oikeasti kuuntelee ihan rauhassa, eiköhän palata talliin ja kierretään sieltä takakautta mistä aina tullaan talliin lenkin jälkeen", Ari totesi ja lähti rauhallisesti kääntämään takaisin tallille päin.
Ruuna hieman suivaantui tallin nurkalla tarhassa olevien hevosten päiväleikkeihin ja yritti liittyä riemuun, mutta Ari kielsi sen välittömästi ja käskytti kovemmalla kädellä ruunaa voltille ja pysähtymään. "Annappas olla viimeinen kerta kun tuollaista harkitset näissä hommissa", mies tokaisi puuskuttaen, mutta pieni virne naamallaan. Ari ohjasi Taavin vielä takaisin tarhojen eteen ja kävelytti edes takaisin niin kauan kunnes ruuna rentoutui luovuttaen.
Tallissa Ari kiitti ruunaa ennen kuin aloitti kärryjen kiinnittämistä. Alkuun hän vain kosketteli aisoilla ruunaa ja pyysi väistämään pari askelta sivulle, jotta tajusi kuinka kärryjen edessä käännytään. Kaikkien yllätykseksi Taavi ei juuri ihmetellyt tai pelännyt aisoja. Ari kävi kärryillä polvillaan kun oltiin käytävällä, missä tehtiin pari liikkelle lähtö- ja peruutusharjoitusta.
"Oikeasti oli ihan super hyvä että se pihalla vähän kokeili rajojaan, koska aina on parempi että tuo tehdään ilman kärryjä, mutta katsotaan kuin homma alkaa edetä ja riittikö tuo äskeinen vahvistamaan ruunan käsitystä johtajuudesta", Ari tokaisi taputellen ruunaa ja antaen sille sopkeripalan. Selkeästi sokerin syönti oli haastavaa sidotulla kielellä ja hassulla kuolaimella, mutta siinä olikin jekun juoni. Ari pääsi vaivihkaan vilkaisemaan suuhun ettei ollut haavoja tullut kiukuttelun yhteydessä.
Kävimme pikku ajelulla ja minä jouduin jo irtikin laskemaan radan puolelle päästyämme. Toinen taluttaja jättäytyi taaemmaksi ja siirtyi kärryille Arin viereen. Taavihan se siellä hölkkäili tuntui viihtyvän vetohommissa. Hieman miettimistä aiheutti treenaavat suokit, mutta Ari ei antanut periksi vaan känsi ulkoradalle niin että tulivat vastakkain ja ruuna ehti ajatella pidempään. Seuraava oman tallin treeni ryhmä hoitajien kanssa ilmestyi radalle ja Ari käski ohittamaan rauhallisesti riittävän kaukaa ja vuoroin molemmilta puolilta. Edessä hän käytti yhtä isompaa suokkia hieman jarruna ja sen ohjastajan selkä muodostui Taaville tukikohdaksi.
Tallissa ruuan pääsi pesuun ja solariumiin kuivumaan.
"Hei toiko on se Ruotsista tullut ratsu. Voisin katsoa vikana sen lihaksiston läpi kun näköjään olette jo treenanneetkin sitä", tokaisi nuori nainen jonka sinisessä toppatakissa luki Hevoshieroja Lotta Erikson.
"Moi, Peetu Makkonen Taavin omistaja ja Töyrilän tilan uusi yrittäjä hauska tavata", esittäydyin ojentaen käteni.
"Moikka, hevoshieroja Lotta Erikson. Hieron Arin hevosia viikottain, eli jos on tarvetta niin tulen mieluusti mukaan myös Taavin projektiin kuulin Arilta eilen sen lyhyen tarinan", nainen vastasi kättelyyn.
"No jos saat yhteyden Taaviin, niin olet tervetullut myös Team Makkoseen eli hoitamaan myös meidän muita hevosia. Viikon päästä pitäisi muuttaa pari hevosta uuteen talliin ja siitä se sitten lähtee rullaamaan", totesin hymyillen. Sovimme alkuun että nainen hieroo ja venyttelee Taavia päivittäin näin alkuun. Lisäksi Arin kanssa sovittiin kun treeni meni noin hyvin että katsovat huomenna oliko mennyt jumiin enemmän vai saattaisiko siitä olla oikeasti hyötyä. Lotta lupasi tulla jo aamusta tutkimaan Taavin läpi, niin tietää jumikohdat paremmin.
Peetu