|
Post by Peetu Makkonen on Jun 26, 2019 20:50:39 GMT
Tänne saa kirjoitella kaikki tallin työntekijät ja kävijät kertomuksia talli arjesta.
|
|
|
Post by Peetu Makkonen on Jun 26, 2019 20:58:16 GMT
Laidunkesääkirjoittanut Siru Kuten kaikki muutkin kesäaamut alkoi tämäkin laitumien tarkastuksella ja vesien viennillä. Meillä kaikki hevoset ovat tällä hetkellä laitumella eikä kukaan yövy tallissa. Lähdin ensimmäisenä raahaamaan tammalaitumelle vettä, sillä varsojen tarkastus on päivänkohokohtia. Tänä vuonna meille ei syntynyt yhtäkään omaa varsaa, koska toiminta on niin alussa mutta tiineiksi on todettu Nora ja myös kaksi suokkitammaa, jotka vielä asustavat toisaalla. Kuitenkin isoille laitumille mahtui hyvin Mäkiahon tallista tammoja varsoineen ja myös treeni hevosia käy täällä laiduntelemassa Ari on vuokrannut kaksi lohkoa itselleen meidän pelloista, mutta ne eivät ole ihan pihapiirissä. Tuplat (ruunikot todella aikaisin syntyneet melkein keskosvarsat) ovat kehittyneet hyvin ja niiden emäkin on hyvässä kunnossa. Varsoja ei eneään tarvitse juottaa tuttipullosta, koska syövät jo kiinteääkin ruokaa, mutta se pitää tarjoilla laitumelle kolmesti päivässä. Onneksi kaikki syövät samaa rehua eikä haittaa vaikka tammat vetävät välistä. Kolmikkoa on vain vahdittava että saavat syödä riittävästi, koska emä Serafiina on super kiltti ja lauman yksi alimpia, joten se ei häädä ketään kupiltaan pois ja väistää muita tammoja. Jatkoin vesikierrosta viemällä pihapiirin laitumille vedet ja tarkastamalla perinnetallin tarhojen vedet. Orit ovat yötä vuorotellen laitumella ja tarhassa. Muksu on tänään tarha vuorossa, joten heitin sille kaksi siivua kuivaheinää vesien täytön yhteydessä. Kaikki pihan vedet on tarkastettu, joten hurautin mönkijän takaisin pihaan ja laitoin letkun täyttämään säiliötä. Arilta tuli viesti tallin puhelimeen, että kävi jo kauempana ja katsoi kaikkien vedet. Valmistin hevosten aamuruuat pikku keittiössä ja jaoin ne talleihin. Hevosia on tällä hetkellä niin vähän ja tuntihevosetkin syövät vasta päivällä, ettei aikaa kulunut kuin 10 minuuttia ja kaikki oli valmista. Vesikin valui vielä, kun lähdin hakemaan Taavia ja Topsua talliin. Taavi hengailee nuorten kanssa ja onkin osoittautunut yllättävän hyväksi kasvattisedäksi. Myös lauman muut jäsenet kunniottaa Taavia, joten näiden kahden talliin hakeminen on melko vaivatonta. Puoli juoksua tallille, sillä vesikärry on kohta täysi ja näin kuivalla ilmalla en kyllä halua raikasta vettä tuhlattavaksi. Onneksi kentän alatakastelu järjestelmä pumppaa tarvittavan veden suoraan järvestä. Muutkin sisälle tulevat tuli reippaasti jo portille vastaan koska tallissa odottaa ruoka. Hevoset söivät, joten nyt oli aikaa lakaista käytävä ja käydä täyttämässä heinäluukut. Vintillä askarrellessani Peetu oli hiippaillut taakseni ja olin pudota Taavin heinähäkkii (ei olisi ekakerta), kun pelästyin veljeni, melko äänekkäälle huomenta toivotukselle. Saimme pienen nauruhepulin heti aamuun, mikä tietysti piristää kummasti. ”No mutta hei tuletko aamukahville puurokin on jo valmista”, oli veljeni asia. Lupasin tulla heti kun työt on tehty. Näin alkaa oikeastaan jokainen päivä kesäisin, eli aika rentoa ja kiireetöntä toimintaa aloitan yleensä 7.00 viimeistään ja olen valmis yhdeksään menessä ja kaikki hevosetkin ovat jo syönneet. Joskus haen ensin hevoset talliin ja joskus teen näin. ~~Siru~~
|
|
|
Post by Peetu Makkonen on Jul 5, 2019 11:36:08 GMT
Uusia kavereita
Toissa päivänä illasta meille muutti ensimmäinen yksityinen suloinen tamma Viivi ja tämän omista Miska (@miska). Mies on asettunut taloksi ja aloittanut myöskin työskentelyn groomina. Puheeksi tuli tarhakaveri, joten aloin pohtia kuka sopisi tarhailukaveriksi Viiville ja talliin seuraksi. Spok ruuna on viihdyttänyt Viiviä tallissa, mutta koska se on aktiivisesti tunneilla nii nei ole kaikkein paras seurahevoseksi. Juuri vastikään talliin muuttanut erittäin kiltti ja rauhallinen Eetu ruuna tuli ensimmäisenä mieleen.
"Miska kokeillaanko Eetua Viivin kaveriksi, kun molemmat ovat vähäisellä käytöllä", tokaisin miehelle, joka pesi juuri treenistä tullutta Taavia. "Olisihan se kokeilemisen arvoinen asia. Mikä sen Eetun tarina muuten on?", mies jatkoi letkuttaen ruunan päähän vettä. Taavi luimi ja yritti väisttää, mutta eipä päässyt Miskan otteesta pakoon. "Se tuli viikko sitten tänne, kun ostin sen traileri onnettomuuden jälkeen. Kisoissa olen tutustunut Eetun entiseen omistajaan Kaisaan. No loppu on historiaa, Eetun täytyy vielä vähän kuntoutua ennen uudelleen koulutusta", vastasin.
Hoidettuamme Taavin laitumelle hain Eetun hirsitalliin, jossa tamma sai rauhassa haistella sitä. Varmuuden vuoksi laitoimme molemmille hevosille suojat ja bootsit jalkaan ennen isoon tarhaan vientiä. Eetun ei hirveästi tarvitsisi juosta, mutta haavat on jo parantuneet, joten hölkkäily ei haittaa. Molemmat ovat kuitenkin melko rauhallisia perusluonteeltaan ja hyvin rauhallisessa mielentilassa. Taluttelimme hetken hevosia rinna, ennen irti päästämistä. Laskimme yhtäaikaa hevoset irti ja Eetu alkoi heti syömään. Viivi teki tutustumis aloitteen ja hölkkäsi ruunan rinnalle.
Pientä hölkkäilyä ja närppimistä, mutta kumpikaan ei oikein vinkunut tai uhitellut. Viivi alistui hienosti isommalle ruunalle ja tuntuivat viihtyvän muutenkin. Toimme tarhaan heinää ja seurasimme vuorotellen hevosten touhuja. Teimme pihalla hommia ja elimme normia elämää. Kävin treenaamassa myös Akun pihakentällä, niin että näin kaksikon tarhan kokoajan.
|
|
|
Post by Peetu Makkonen on Jul 17, 2019 12:51:28 GMT
Aittatallin valmistelut. Kun muutimme Töyrilään oli paikka melko hujan hajan ja selvästi entisen omistajan uupumus näkyi. No meidän tiimi toimi parhaiten paineen alla vaikka surutyökin oli osittain kesken. Kuitenkin Pertulle oli erittäin selvää isänsä aatteet, jotka oli saanut kirjeessä jonka hoitaja oli kirjoittanut ambulanssissa. Pitää uskoa unelmaan ja tarttua siihen tiukasti. Eli jo isänsä kuoleman jälkeen vietettyään vain yhden päivän kotona Peetu marssi pankkiin ja haki lainan ennen kuin perisi isänsä testamentin mukaan. Tilalle tuotiin uusia ja käytettyjä rakennuksia. Kaksi vanhaa metritavarasta rakennettua ulkokarsinaa löysivät paikkansa pihasta ja niiden ympärille rakennettiin neljän hevosen pihattotalli kokonaisuus. Ne yhdistettiin välitilalla eli rakennettiin väliin lattiaa ja päälle katonharjanne yhdistämään tallit. Toiseen päähän rakennettiin vielä katosta, jonka toisella puolella on pieni rehuvarasto ja toisella puolella varastoa. Tänään saapui merikontti tallin viereen, eli toisin sanoen yhdistetty tallitupa ja satulahuone, sekä toisessa päässä on kuivaushuone. Kontti on ollut siis remontissa jo ennen kuin meille tulee, mutta nyt se laitetaan kuntoon ihan niin kuin aittatallikin. Aloitimme Sirun kanssa aittatallin puolelta, kun Peetu ja Severi jäivät ohjaamaan konttia paikoilleen, perustusten päälle. Tarkastimme pohjamaalauksen tulosta. Luonnollisesti valkoinen oli valikoitunut sisäväriksi ja nyt oli tarkoitus aloittaa koristelu ja yksityiskohtien maalaaminen turkoosilla värillä. Siru oli tulostanut jotain koukeroita sabluunaksi, joita asetteli nyt paikoilleen ja aloitti maalailun. Itse aloitin kulmapalkkien maalauksen ja ovien koristeet maalattiin myös. "Tästä tuli oikeasti hyvä vai mitäs sanot", tokaisin kun Severi kurkisti karsinan ovelta sisään. Mies hetken ihmetteli värivalintaa, mutta kun näytin netistä löytämiäni valurautaisi hyllyjä, joita olin harkinnut hankkia, mies innostui oitis. "Voisin tehdä tänne ihan omanlaisia koukkuja ja hyllyjä. Eihän nuo riitä mihinkään", mies totesi. "Oikeastaan toivoinkin niin ja Peetu kun antoi vapaat kädet niin toteutetaan tämä nyt niin hyvin kuin osataan", vastasin hymyillen. "Minulla on muuten jo jotain valmiina voisin käydä kotoa hakemassa niitä", hän vastasi ja poistui ponnari heilahtaen. Peetu esitteli konttia, johon oli rakennettu uusi ulkokuori, kylkeen ovi ja eristeet sekä ilmastointi sisälle, sekä lattialämmitys koko kämppään. Nyt pojat olivat vielä rakentaneet pienen kuistin oviaukolle, jossa on ihanat penkit istuskelua ja vaikka varusteiden puhdistamista varten. Viemäröintikin rakennukseen oli valmisteltu, mutta vielä putkimiehen täytyy tulla liittämään se meidän putkistoon, sekä liittää vesijohto verkostoon. Kannoimme Sirun kanssa kalusteita konttiin sisälle Kaapit olivat rakennettu mittatilauksena jo valmiiksi, mutta ovet laitettiin nyt paikoilleen. Iso peili, hyllytilaa, suitsi koukku ja kypärätelineitä, pikku hiljaa alkoi olla valmista. Ja Peetukin oli saanut jo loimitelineet kuivaushuoneeseen. "Hei tulkaa katsomaan toin ne hyllyt ja telineet nyt", Severi huikkasi ja jatkoi heti perään "Oho olettepas olleet reippaita". Siirryimme kaikki tyytyväisenä Severin sprinterin sivuovelle, joka oli jo tallin vieressä. Valikoimme sopivia rautatelineitä, joita aloimme kiinnittää ja tietenkin kunnon rautanauloilla. Joitain piti kiinnittää ruuveilla, mutta Severi oli kehittänyt loistavat "hatut" ruuvien päälle. Kiitimme toisiamme lähtemällä yhdessä keskustaan pizzalle. Helen
|
|
|
Post by Peetu Makkonen on Oct 14, 2019 15:42:21 GMT
Perusiltapäivä Huh syksy on tosiaan saapunut ja eilen kerättiin viimeiset laitumien väliaidat pois, niin traktorimestari Arttu pääsee laidun huoltoon eli kai ajaa jonkin laista lannoitetta pelloille. Niillä saa ratsastaa ihan normaalisti, mutta kuulemma ei saa syöttää yhtään hevosille, eikä putoaminenkaan välttämättä ole kivointa lannoitteen sekaan. En viitsinyt udella sen enempää nuoren miehen suunnitelmista, sillä Peetu luottaa häneen niin silloin me kaikki muutkin saamme luvan luottaa. Toivon kuitenkin ettei meidän lähipelloille ajeta mitään lehmänlietettä lannoitteeksi. Olen herkkä tietyille hajuille ja aina valmiiksi nirpistän nenää kun näen Artun traktorilla liikkeellä, niin että perässä on punainen säiliökärry. Kuitenkin syksy näkyy tallin puolella lähinnä siinä että aamuun ei paljoa jää aikaa, kun hevosia loimitetaan ja suojitetaan ruokinnan jälkeen. Tarhaamiseen menee oma aikansa ja nyt kun lähes kaikki ovat sisällä yötä niin karsinoissa on enemmän tekemistä. Vaikkakin nyt kun harjoittelijoita on myös iltavuorossa niin karsinat siivotaan kahdesti, niin kyllä siinä tekemistä riittää. Päiväheinien jaon jälkeen menemme yleensä syömään ja iltapäivän ohjelma onkin sitten hieman erilainen joka päivä. Tänään Severi lähti meneesien huoltoon ja me aloitimme Sirun kanssa hevosten läpikäynnin. Minä käyn läpi kilpahevosten "huoltolistaa" ja Siru tuntareiden. Aloitin Karkin klippauksesta ja sen jälkeen tarkoitus olisi lähteä liikkuttamaan tammaa maaston puolelle. "Se voi olla vähän virkeä sitten maastossa ja saakin mennä kovaa, jos vain on meno haluja", Peetu tokaisi taluttaessaan Taavia maneesia kohti. Vastasin vain hymähtäen kääntäessäni Karkkia tammatallin sivuoven eteen, jossa on isoin tila klipata, eikä sitä ovea tähän aikaan juuri käytetä. Aloitin kuorimalla ohuen talliloimen pois ja harjasin Karkin kauttaaltaan. Käänsin lämpölamput päälle, jotka asennettiin pariviikkoa sitten. Ne eivät ole solariumin tehoiset, mutta pitävät paikan lämpöisempänä ja klipattavan toverin tyytyväisempänä, myös tuntitallin hevoset tuodaan tänne usein klippaukseen ja kengitykseen. Myös kengittäjä tykkää kun on lämmin eikä tule vetoa. Karkki hieman kiemurteli alkuun, mutta lopulta pienen lahjonnan jälkeen asettui aloilleen. Pariin otteeseen sain korjata tamman asentoa, mutta muuten klippaus sujui vaivatta ja vauhdikkaasti. Isolla klipperillä homma on nopeaa eikä raitojakaan jää, kun terät ovat kunnolliset. Vaihdoin kuitenkin jo puolen tunnin kuluttua pienempään akulliseen klipperiin, jolla nopeasti vedin pään isot linjat ja siirryin jalkoihin. Korviin, silmen ympärille ja leuan alle pääsee helpommin vielä pienemmällä koirien ajeluun tarkoitetulla klipperillä. Etuset olivat ongelmattomat, mutta jostainsyystä kuitenkin takajalkojen kohdalla Karkki päätti ettei knnertä alemmas mennä. Soitin Sirun apuun ja hän nappasi alkuun karkki purkinja antoi sieltä nameja. Sillä sain toisen jalan klipattua, mutta sitten ei varmaan enään namit maistunut. Sitten Siru nappasi vastakkaisen etujalan ylös ja häiritsi näin tasapainoa. Kuitenkin meno oli hyvin huojuvaa ja aiheutimme varmaan sen verran ääntäkin että Peetu saapui myös kentältä pikaisesti talliin. Taavi odotteli pesupaikalla loimen alla ja Peetu itse napasi tamman huulesta kiinni ja puristi sen verran huulta vinoon, että tammalla oli muuta ajateltavaa. Lopulta Karkki sai päänklippauksen jälkeen paljon rapsutusta kaikilta tapahtumaan osallistuneilta sekä tietysti tuoreita nameja eli porkkanaa ja omenaa, joita Enni oli ehtinyt lohkoa nähdessään tilanteen kärventymisen. Laitoin Ennin kanssa Karkille varusteet ja Enni talutti sitä jo pihassa kun vaihdoin omat kamat karvattomimpiin ja ratsastukseen paremmin soveltuvat varusteet. Enni auttoi minut kyytiin ja lähdin kohti kisamaneesia ja sen taka metsää. Karkki käveli rauhallisesti pitkin ohjin ja olen erittäin onnellinen että Peetu on hankkinut vihdoin sen normaalinkin tamman, jonka kanssa uskaltaa harrastaa turvallisesti. Vaikka saammekin palkkaa liikutuksesta työaikana, niin Karkkia voisi helposti tulla vapaapäivänäkin liikuttamaan. Nyt suuntasimme esteniittyä kohti, jossa on parhaat portaat ja banketti esteet treeni mielessä. Ravasin metsäpolulla, joka oli juuri sopivan kimmoisa vesisateiden jäljiltä. Aukeilla oli hieman mutaista, joten kävelin suosiolla märimmät kohdat. Laukkaa otin loivaan ylämäkeen vaikka metsässä polun tapaisella vielä olimmekin. Karkin laukka on niin helposti säädeltävää ettei sen kanssa metsässä laukkaamien ole mikään ongelma. Tietysti jouduin kuulostelemaan tarkasti että kukaan tule polulla vastaan vaikka lenkillä kuulokkeet päässä, koska polkuja saa käyttää muutkin mutta Peetu on kyllä tiedottanut hyvin ahkerasti säännöistä että hevoset ovat etuajo-oikeutettuja, muttei meistä kukaan silti halua ratsastaa tai ajaa kenenkään ylitse. Niityllä kiipesimme käynnissä pienimpi portaita ylös alas, mikä on todella tehokasta treeniä tamman lihaksistolle. Sama juttu ravissa teimme "tukkikavaletteja", eli erittäin järeitä maapuomeja, jotka ovat myös luonnollista jumppaa, mutta tehokasta. Laukassa otin muutaman helpon banketin rennosti, mutta hyvin hallitussa laukassa, sillä en halua tamman virittyvän liika. Tein niityllä ihan perustyöskentelyä samaa mitä Helen teettää maneesi tunneilla. Keskityin vain hyvään fiilikseen ja tamman mielentilaan. Jatkoin metsän suuntaan kävellen vapain ohjin, lähtien suuntaamaan kohti metsälampea, josta laskee joki järvelle. Lampi on lähdepohjainen jaerittäin kirkas, joten siellä on mukava käydä katselemassa maisemia. Karkki joi hieman kylmää vettä ennen kuin jatkoimme matkaa. Vielä pieni polku hölkkäily pururadan kautta takaisin tallille. Tallilla hoidin tamman ja vein sen loimitettuna tarhaan kavereiden seuraan. Lähdin tuntitalliin katsomaan missä vaiheessa Siru on että mennäänkö jo irtojuoksuttamaan poneja vai lähdetäänkö kokeilemaan mitä Topsu sanoo klippauksesta. Päädyimme ensin juoksuttamaan ponit tällä kertaa ihan liinassa, koska harjoittelijoitakin oli apuun. Sen jälkeen suuntasimme kaikki yhdessä Topsun luokse tai siis minä ja kaksi harkkaria. Aloitimme isolla koneella lavoista ja kaulasta. Henni syötti sille kokoaja viljaa ja Minna varmisti selustaani. Uudet harjoittelijat ovat osoittautuneet näppäriksi "hevoskuiskaajiksi" tulevathan he ns onglmahevoslinjalta eli ratsuttaja opiskelijoita. Klippauksen jälkeen he lähtivät yhdessä liikuttamaan Topsua. Minna ratsastaa ja Henni tekee muistiinpanoja. Topsu on tavallaan yksi heidän seurantahevosista, joista he raportoivat koululle. Minun iltapäiväni loppuu kolmen aikaan, kun haemme loput tuntihevoset ja yksityiset jotka tarhaavat vain puolipäivää takaisin talleihin. Ehdin juuri livistää paikalta ennen Helenin terapia oppilaita. Mandi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 6, 2020 18:59:22 GMT
Avasin ulko-oven ja katsoin kuinka Ritan musta hännänpää vilahti hetkessä kulman taakse piiloon. "Sinne meni", totesin ilmiselvän faktan itselleni ääneen ja suljin oven perässäni, nähden viimeisenä vilauksen pienestä keittiönpöydästäni asunnon toisella laidalla. Ilma oli hiostava ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei oikeastaan helpottanut oloani. Sora rahisi kenkieni alla etsiessäni katseellani Ritan mustaa turkkia - tuloksetta. Elämä Makkosen tiluksilla oli alkanut sujumaan mukavan seesteisesti, olin itse kotiutunut, kuten myös ilmeisesti Viivi, Ritasta nyt puhumattakaan. Taulapäinen koirani oli rakastunut pihalla kirmailuun ja kaikkeen uuteen sekä jännään heti kätteyssä autosta ensimmäisen kerran ulos hypätessään. Avasin päätallin oven ja huomasin Severin puuhastelevan käytävällä ajatuksissaan. En siis ollutkaan ainut aamuvirkku tänään. "Huomenta", totesin ja ilmoitin samalla tulostani. Severin paksujen kulmakarvojen alla tuikkivat silmät siirtyivät minuun ja mies murahti tervehdyksensä, jonka jälkeen jatkoi puuhasteluaan. Olin oikeastaan jo tottunut miehen kovaan kuoreen ja hymyilin vain kävellessäni hänen ohitseen Noran karsinan eteen. Kaikki hevoset olivat laitumella, joten tallissa oli kovin hiljaista, kun ei kuulunut rousketta ja kolinaa, kuten tavallisina aamuina. Nappasin Noran riimun matkaani ja suuntasin laitumelle hakemaan rautiasta tammaa. Nora oli tavalliseen tapaansa kiukkuinen kuin mikä aikaisesta aamusta, mutta tälle ei nyt mahtanut mitään. Tein tammalle selväksi, että minulla olisi kohta kiire töihin ja kuntoonlaiton olii tapahduttava nopeasti. Rautias onneksi ymmärsi neuvotteluiden jälkeen tyytyä kohtaloonsa ja jäi vain murjottamaan, kun laitoin sen Peetua varten valmiiksi. Sain juuri Noran vyön kiristettyä, kun Peetu ilmestyi aamu-unisena paikalle. "Huomenta", toivotin myös Peetulle, joka tyytyi vain nostamaan laiskasti kättään. "Kiitos paljon", Peetu totesi, otti ojentamani Noran suitset käteensä ja lähti laahustamaan jälleen kiukkuinen tamma perässään. Aavistin jo pahaa, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä katselemaan kaksikon ratsastustuokiota töiden kutsuessa. Miska
|
|